Asiakashaastattelu: Jenna H.
Olen Jenna Hellgren, asun tällä hetkellä avopuolisoni kanssa Helsingissä. Olen 28-vuotias ja työskentelen assistenttina. Vapaa-ajalla kudon villasukkia, harjoittelen kalligrafiaa ja ulkoilen. Valmennuksen myötä kävelylenkit ovat hiukan lisääntyneet ja myös viikoittainen kotitreeni on tullut kuvioihin.
Tykkään, kun Fitverstaalla on monipuolisesti tarjolla erilaisia ohjelmapaketteja ja ruokavalioita, ja erilaisia räätälöityjä palveluita, kuten seurantapaketti.
Olen löytänyt Fitverstaan kaverini kautta jo useampi vuosi sitten, ja ostanut valmiita ohjelmapaketteja salille, silloin kun liikuin hieman aktiivisemmin. Nyt lähdin mukaan elämäntapamuutos tavoitteenani. Ohjelmapaketteja on kertynyt minulle nyt useampia erilaisia, ja monesti olen tarttunut tarjoukseen kun olen nähnyt jonkun kampanjan. Tykkään, kun Fitverstaalla on monipuolisesti tarjolla erilaisia ohjelmapaketteja ja ruokavalioita, ja erilaisia räätälöityjä palveluita, kuten seurantapaketti. Seuraan Fitverstasta myös somessa. Instassa parasta antia on stoorit, niissä eri aiheita on monipuolisesti ja tykkään myös siitä, että someninjat on mukana. Myös FB-ryhmä on hyödyllinen, sieltä löytyy reseptejä ja tarvittaessa pystyy helposti kysymään neuvoja ja vinkkejä, esimerkiksi jonkun ohjelmapaketin korvaaviksi liikkeiksi, kun jokin tietty ei sovikaan itselle. Teininä pelasin aktiivisesti lentopalloa, mutta sen jälkeen liikkuminen on ollut aika epäsäännöllistä, ja voisin jopa sanoa kausittaista. Välillä olen innostunut eri lajeista, kuten joogasta tai kuntosalista, mutta milloin mistäkin syystä innostus on lopahtanut. Nyt viimeksi hyvin alkanut joogaharrastus tyssäsi, kun koronan takia joogatunnit siirtyi etätunneiksi, eikä kotona tekeminen siinä vaiheessa innostanut. Valmennuksesta starttaa omalla kohdallani elämäntapamuutos, jonka eteen olen kyllä päässäni jo tehnyt töitä jonkun aikaa, mutta toteutus käytännön tasolla on jäänyt. Valmennuksen aikana tavoitteeni on saada liikunnasta rutiinia ja oppia syömään paremmin. Parempi syöminen tarkoittaa minulle sitä, että syön riittävästi oikeaa ruokaa ja enemmän kasviksia. Vaikka toivon painon putoavan ja senttejä karisevan, en halunnut asettaa itselleni tavoitteeksi tietyn kilomäärän pudottamista tai määritellä montako senttiä haluan pienentyä mistäkin. Myös tämän painoisena minulla on mahdollisuus voida hyvin, kun teen töitä sen eteen. Kuten tuossa edellisessä jo kirjoitin, työn alla on siis elämäntapamuutos. Tavoitteeni on luoda projektin aikana rutiineja, jotka pystyn säilyttämään myös projektin päätyttyä. Tavoittelen hyvinvointia. Valmennus on nyt puolessa välissä, ja olen kiinnittänyt huomiota olooni tarkemmin kuin ennen. Eron omassa olossa huomaa selkeästi, silloin kun olen syönyt oikein, olen myös nukkunut paremmin ja myös mieliala on ollut parempi. Välillä tuntuu silti vaikealta pitäytyä hyvissä tavoissa, vaikka tulokset huomaa.
Innostun helposti, ja se on sekä hyvä, että huono asia, sillä jos kukaan ei innostu kanssani (eli joudun toteuttamaan yksin) saattaa innostus laantua. Innostukseni pysyy helpommin, jos on joku jonka kanssa innostua, toteuttaa tai ainakin keskustella asioista. Ja toisaalta, niin kauan kuin innostusta kestää, jaksan kiinnostua ja paneutua asioihin, etsiä lisätietoa. Olen myös aika kärsimätön, ja ärsyynnyn siitä, kun ensimmäisen syömäni salaatin jälkeen mikään ei olekaan muuttunut. Nämä ovat kuitenkin asioita, jotka tiedostan haasteiksi, joten koen vähän helpommaksi toimia niiden kanssa.
Vaikeuksista voi selvitä, ja mun mielestä yksi tärkeä ajatus muistaa on se, että yksi huono valinta ei pilaa kaikkea edistymistä.
Onnistumisten kanssa olen valmennuksessa ottanut asenteen "voitto se on pienikin voitto", ja otan kaiken ilon irti niistä pienistäkin onnistumisista. Muistin syödä välipalan, laitoin ruokaa sen sijaan, että olisin käynyt mäkkärissä, söin lounaalla tarpeeksi kasviksia, jätin karkit syömättä, kävin kävelyllä. Vaikeuksista voi selvitä, ja mun mielestä yksi tärkeä ajatus muistaa on se, että yksi huono valinta ei pilaa kaikkea edistymistä. Ei kannata olla liian ankara itselleen. Ainakaan minun kohdallani ehdottomuus ei toimi, ja yritän tässä samalla opetella myös kohtuullisuutta. Kaksin käsin suklaan ahmiminen ei ole sama kuin rivi tai pari herkkuhetkenä. Moni ystävä on tukenut mua jo tässä vaiheessa, ollaan käyty kävelytreffeillä (sekä livenä että etänä) ja moni muistaa kysellä miten projekti etenee. On ollut kiva saada vertaistukea ja jakaa kokemuksia, sekä muiden palvelutestaajien, että omien ystävien kanssa. Janitan kanssa yhteistyö on sujunut mukavasti! Esimerkiksi Janitan oman elämäntapamuutostaustan takia koen helpoksi puhua omista ajatuksista ja haasteista. Suhtautuminen on ollut lempeää ja kannustavaa, ja voin ehdottomasti suositella Janitaa, jos tavoitteena on elämäntapamuutos! Häneltä olen saanut konkreettisia vinkkejä esimerkiksi kasvisten lisäämiseen, liikkumiseen ja myös muistutuksen levon tärkeydestä. Ei kannata yrittää tehdä kaikkea kerralla, vaan lähteä yhdestä asiasta liikkeelle! Sitten kun se sujuu, voi lisätä asioita. Mulla myös auttaa, jos saan ohjeet joltain toiselta. Vaikka tiedostan miten pitäisi toimia, en välttämättä toimi niin, ennen kuin olen keskustellut asian läpi jonkun toisen kanssa. Kannattaa pitää mielessä myös lempeys ja armollisuus itseä kohtaan. Joskus tulee repsahduksia, eikä kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Ei kuitenkaan kannata luovuttaa, vaan jatkaa eteenpäin. Ja kärsivällisyyttä tarvitaan ja paljon! Jos joku tietää mistä sitä saa lisää, laittakaa mulle viestiä.
Valmentaja Janita Viitanen